» Takaisin edelliselle sivulle

 

Jouluruoka maistuu hyvässä seurassa

Elintason kohotessa ja elämänmenon muuttuessa kiihkeämmäksi, unohtuu usein hyvän ruuan merkitys lähi- ja ystäväpiirimme muistamisessa. Yhä harvemmin tapaamme parhaita ystäviämmekään samanaikaisesti ja omat lapsemme olemme opettaneet syömään ranskalaisia ketsupin ja kolajuoman kera.

Toisaalta saatavilla on entistä monipuolisempia raaka-aineita: hedelmiä, kasviksia, mausteita, mehuja ja lukematon määrä muita tuotteita, joista emme joko ehdi tai edes halua valmistaa kunnon ateriaa, vaikka taitoa olisikin. Kiistämätön tosiasia on, että hyvässä seurassa arkisempikin ruoka maistuu paremmalta, hyvästä juhlaruuasta puhumattakaan.

Joulu muodostaa toivottavasti poikkeuksen edellä mainitusta ja pyrimme laittamaan parasta kuten Vaahteramäen Eemeli järjestäessään pitoja vaivaistalon asukkaille tapaninpäivänä yhdessä Aatun ja pikku Iidan kanssa. Tarjolla oli mm. palttua, silavamakkaroita, sylttyä, maksapasteijaa, lihapullia, vasikankyljyksiä, kylkipaistia, silppu-, ryyni-, paistin- ja perunamakkaroita, sillisalaattia, suolalihaa, suolattua häränkieltä, iso joulukinkku, limppu- siirappi- ja ruisleipää, riisiryynipuuroa, juusto- ja omenakakkua, luumuja, inkivääripäärynöitä sekä pieni kokonaisena paistettu juottoporsas, joka oli koristettu sokerikuorrutuksella.

Astrid Lindgren jatkaa vielä näin: ”Siinä ne taisivatkin olla. Olen voinut unohtaa kolme, enintään neljä lajia, no, sanotaan viisi varmuuden vuoksi, mutta eiköhän kaikki muu ole mukana. Ja pöydän ympärillä istuivat kaikki Vaahteramäen vaivaistalon pienet vaivaiset ja odottivat kärsivällisesti. Mutta aina uuden vadin jälkeen heidän silmänsä kyyneltyivät yhä enemmän.”

» Takaisin edelliselle sivulle