» Takaisin edelliselle sivulle

 

Kotimainen ruoka ei päädy helposti ravintolan keittiöön

Ympäri Suomen alkaa olla toritapahtumia sekä ruokateemojen ympärille rakennettuja juhlia kiitettävän runsaasti. Yhteinen näkyvä tekijä tapahtumissa on lähi- sekä luomuruoka. Samalla kun suosimme kevyempää linjaa ruuanvalmistuksessa, olemme entistä tarkempia myös raaka-aineiden alkuperästä ja tuotantoketjusta. Turvallisuus on noussut merkittävään osaan puhuttaessa suomalaisesta elintarvikkeesta.

Luomu- tai lähiruoka on käsitteenä hieman epäselvä. Keskustellessa viljelijöiden, ruuanvalmistajien, kaupan, viranomaisten, kuluttajan tai asianharrastajan kanssa, tuntuvat mielipiteet usein vaikuttavan hyvinkin erilaisilta. Tiukin linja luonnonmukaisuudesta on biodynaamisen viljelyn edustajilla.

Tuotteiden jatkokäyttäjänänä olen kokenut kolme varsin merkittävää estettä pyrkimyksissä lisätä kotimaisuusasteeltaan suurempaa tarjontaa ravintoloiden ruokalistoilla. Ensimmäisenä eikä suinkaan vähäisimpänä on turvallisuus sekä luotettavuus. Rajojemme avauduttua on entistä tärkeämmäksi asiaksi jatkojalostajan kannalta tullut tuotteen kiistaton alkuperä.

Toinen asia liittyy logistiikkaan eli tavarantoimituksiin. Kun 90-luvun alun laman aikoina saimme tavarantoimitukset yhdistettyä lähes kymmenesosaan aiemmasta, olemme nykyisellä ajatusmallilla palaamassa entiseen 25–40 toimittajakäyntiin ravintoloiden ovella. Jos haluamme ravintolaelinkeinon vakavasti harkitsevan ja siirtyvän merkittävästi maakunnan tuotteiden käyttöön, pitää tavarantilauksen sekä -toimituksen yksinkertaistua huomattavasti tämänhetkisestä käytännöstä.

Kolmas merkittävä asia on tuotteiden esikäsittelyn taso: markkinoilta löytyy mitä erilaisempia lähinnä vähittäiskauppaan suunnattuja artikkeleita, osa on toki mahdollista hyödyntää myös ravintola-keittiössä Hintatietoinen kuluttaja, joka mahdollisesti käyttää molempien sektorien palveluja, törmää kaupan kylmäaltaalla samaan kutunjuustoon tai palvikinkkuun kuin sunnuntain lounasbuffeessa paikallisessa ravintolassa.

Tuotekehitys onkin yksi tärkeimmistä alueista, johon kannattaa kiinnittää huomiota. Se on avainasemassa lähiruuan tulevaisuudesta puhuttaessa. Esimerkiksi rukiin viljelijä Suomessa saa alle kuusi prosenttia kuluttajan ostamasta valmiin ruisreikäleivän hinnasta. Miksei leivonnasta kiinnostunut viljelijä voisi lähteä kehittämään esimerkiksi saaristolaisleivän tyyppisestä tuotteesta mahdollista lisätyöllistäjää itselleen tai perheelleen?


» Takaisin edelliselle sivulle